Luontolaulun kurssilla syvennytään luonnon, äänen ja musiikin yhteyteen ennen ja nyt. 

Luontolaulu suo laulajalleen lepohetken ja kanavan purkaa ajatuksiaan, huoliaan ja toiveitaan arjen keskellä. Luonnollisen äänenkäytön harjoitteet rentouttavat ja inspiroivat. Tutustumme luonnon akustiikkaan, kurkistamme historialliseen taustaan, teemme rentouttavia ja syventäviä harjoituksia, laulamme, keskustelemme ja inspiroidumme luonnosta ja musiikista.

Sään salliessa käymme myös ulkona, varaa mukaan rento, kiristämätön asu ja ulkoilukamppeet.

--

Kun matkaamme historian hämärään, palaamme tutuille juurille. Luonto, laulu ja musiikki ovat kulkeneet mukanamme varhaisista ajoista asti. Kehtolaulut, loitsut, joiku ja runolaulanta ovat osa pohjoista kulttuuriperintöämme. Musiikki on tuonut iloa ja lohtua vaikeina aikoina ja kirkastanut pimeitä talvi-iltoja. Yksinkertaiset sävelmät toivat tunnelmaa tarinoille, joita laulettiin sukupolvelta toiselle. Musiikki antaa mielikuvitukselle siivet, eheyttää ja johtaa muistojen äärelle.

Aikojen alussa kuulo onkin ollut meille tärkeä tietolähde, joka on kertonut vaarasta ja auttanut paikallistamaan pusikossa piileskelevän saaliin. Nykyäänkin kovat, äkilliset äänet herättävät meissä taistele tai pakene-reaktion, jota pitkittyneenä myös stressiksi kutsutaan. Stressitilassa herkkyytemme tukkeutuu, olemme kuin viritettynä jatkuvaan hälytystilaan. Luontolaulu rauhoittaa kehon hälytystilaa ja kutsuu palaamaan hiljaisten hetkien herkkyyteen. Se vahvistaa kokemusta kehosta ja äänestä, luo uutta tilaa kokea ja olla ja houkuttelee esiin meissä jokaisessa virtaavan elinvoiman.

Luontolaulu on sukellus syvälle hiljaisten ja voimauttavien äänten, luonnon akustiikan ja vanhojen luontolaulujen, mm. unilaulujen maailmaan. Kun sanat jätetään pois jäävät ääni, hengitys ja tunnot. Kulttuuriset ja kielelliset paineet katoavat ja voimme kokea äänen osana itseämme ja ympäristöämme, yhdistämässä ja avaamassa uusia ulottuvuuksia. Yksinkertaiset sävelmät kutsuvat keskusteluun, voimme lisätä sanoja ja luoda sävelmistä lauluja, jotka rentouttavat, voimauttavat ja kulkevat mukanamme päivästä toiseen ilostuttamassa, rohkaisemassa ja lohduttamassa.

Kerran panin metsässä sammalta tulitikkulaatikkoon, jota sitten pidin taskussani. Otin sen aina toisinaan esiin ja haistelin sammalta. Silloin pääsin kohta metsän tunnelmaan, kuulin tuulen huminan ja lintujen laulun.
— Jean Sibelius